• väite:
  “Modernit uraanikaivokset ovat turvallisia”

Vastaus:
Moderneillakin uraanikaivoksilla on tapahtunut jätteiden vuotoja ympäristöön jo niiden toiminta-aikana

• väite:
  “Uraani louhittaisiin Suomesta suomalaisiin uraanivoimaloihin”

Vastaus:
Suomesta uraani tulisi viedä ulkomaille rikastettavaksi, koska kansainväliset sopimukset eivät salli uraanin jatkorikastamista Suomessa. Uraania on vaikea korvamerkitä kansainvälisessä uraanipörssissä.

• väite:
  “Koska käytämme uraanivoimaa, on moraalinen velvollisuutemme aloittaa uraanikaivostoiminta Suomessa, eikä jättää sitä kehitysmaiden riesaksi.”

Vastaus:
Uraanikaivostoiminnan aloittaminen Suomessa ei lopeta uraaninlouhintaa alkuperäiskansojen alueella. Päin vastoin se tukee uraanivoimateollisuuden hyvinvointia. Suomen esimerkkiä saatetaan käyttää vietäessä uusia uraanivoimateollisuuden projekteja läpi.

• väite:
  “Uraanivoima ei aiheuta hiilidioksidipäästöjä, ilmastonmuutoksen torjunnassa tulisi siksi tukeutua mahdollisimman paljon ydinvoimaan.”

Vastaus:
Vaikka maailman ydinvoimakapasiteetti kaksinkertaistettaisiin vuoteen 2030 mennessä se vähentäisi maailman kasvihuonekaasupäästöjä vain 3-4 prosenttia.

Koko tuotantoprosessin elinkaarta tarkasteltuna uraanivoima aiheuttaa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin esimerkiksi tuulivoima. Uraania louhittaessa syntyy hiilidioksidipäästöjen lisäksi radioaktiivista ja myrkyllistä jätettä ja jätevettä jotka joudutaan varastoimaan tuhansiksi vuosiksi.

Ilmaston muutos lisää uraanivoiman käytön riskejä. Lisääntyvät sään ääri-ilmiöt ja merenpinnan nousu ovat turvallisuusriski uraanivoimaloille ja uraanikaivoksille

Ilmastonmuutoksen verottaessa globaaleja vesi- ja ruokavaroja, ei ole varaa antaa ydinvoimateollisuuden saastuttaa niitä.

• väite:
  “Uraanivoima on edullista eikä vaadi yhteiskunnan tukia.”

Vastaus:
Vakuutusyhtiöt eivät lähde vakuuttamaan uraanivoimaloita uraanionnettomuuden varalle. Valtio joutuu lopulta maksajaksi uraanionnettomuuden sattuessa.