Uraanin hyödyntäminen on kannattavaa kun esiintymän uraanipitoisuus on yli 0,1%. Uraaniesiintymän hyödyntäminen esim. kultakaivoksen sivutuotteena on kannattavaa pienemmilläkin pitoisuuksilla.

Uraaninlouhinnassa syntyy sivukiveä, jota tulee louhittaessa kiveä uraaniesiintymän ympäriltä: Lähellä malmiota olevissa kivissä on tavallista enemmän uraania, mutta ei riittävästi uraanin hyödyntämiseksi. Kun kiviaines tuodaan maan pinnalle, sitä tulisi kuitenkin tulevaisuudessa säilöä ja tarkkailla radioaktiivisen pitoisuuden mukaan. Kiviainesta ei voida käyttää esimerkiksi rakennusmateriaaleina ja varastointi vaatii pinnallisen säteilyalueiden puhdistamisen, sekä pahiten saastuneiden alueiden peittämisen. Näitä kiviä varastoidaan yleensä kaivosalueilla kasoina tai niitä käytetään jätevarastojen rakenteissa.

Uraanikaivostoiminnan edellytys on malminrikastuslaitoksen rakentaminen kaivoksen läheisyyteen. Laitoksessa uraanimalmista erotetaan käyttöön isotoopit U-235 ja U-238. Erottaminen tapahtuu käsittelemällä malmia kemiallisella happohyökkäyksellä (usein rikkihappo). Erotteluprosessin seurauksena saadaan 1. asteen uraanirikaste U308, yellow cake. 1Kg:n yellow cakea saamiseksi syntyy 1000kg jätettä. Erotteluprosessissa syntyneeseen lietteeseen, hienorakeiseen mutaan jäävät jäljelle uraanin muut radioaktiiviset isotoopit. Jäte sisältää mm. pitkäaikaisia radioaktiivisia aineita kuten torium-230 ja radium-226. Torium-230 puoliintumisaika on n. 75 000 vuotta ja Radium-226 1650 vuotta. Puoliintumisaikana radioaktiivisuus laskee puoleen. Radioaktiiviseen lietteeseen jää jäljelle n.85% uraanin alkuperäisestä radioaktiivisuudesta. Liete sisältää myös raskasmetalleja ja on kemiallisesti myrkyllistä. Jäte varastoidaan kaivosalueella niiden toiminta-aikana lietealtaisiin, joina toimivat joko vanhat kaivoskuilut tai tarkoitukseen rakennetut altaat. Jäte säilyy radioaktiivisena satojatuhansia vuosia ja se tulisikin eristää ympäristöstä pitkälle tulevaisuuteen.

Säteilyturvakeskuksen ja IAEA:n mukaan lähivesistön ja maaperän suojeleminen uraanikaivostoiminnan vaikutuksilta edellyttää mm. suljettuja vedenkäsittelyjärjestelmiä, tiiviisti vuorattuja lietealtaita sekä toiminnassa syntyvien radioaktiivisten jätteiden käsittelyä ja loppusijoitusta niin, että ne voidaan eristää pohjavesiympäristöstä. Kuitenkin maailmalta on monia esimerkkejä, joissa moderneillakin uraanikaivoksilla on tapahtunut jo kaivoksien toiminta-aikana onnettomuuksia, joissa radioaktiivisia aineita on päässyt pohjavesiin ja vesistöihin. Ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöiden kautta uraanikaivosten riskejä. Maailman turvallisempana nykyaikaisena uraanikaivoksena mainostettu Rangerin kaivos Australiassa tulvi keväällä 2007 syklonin rankkasateiden osuessa paikalle.

Lähteet:

• Sources et Riviéres du Limousin /Antoine Gatet: Limousinin alueen uraaniesiintymien hallinta, lyhyt suomennos
• StockInterview.com: Rangerin kaivos, Australia 09.03.2007